LINKIT
Tiibetinmastiffit Suomessa
Suomentiibetinmastiffit
Borderterrierikerho
Koiranet Jalostustietojärjestelmä
Kennelliitto
Kennel Dar Shing
Kennel Foxilux
Kennel Wolfpover
Kennel Merryterry`s
Kelpokoira
Eläinlääkäriin.fi
lovely.fi Luonnonkosmetiikkaa Saippualeipuri
Julkaisuja:
Terveydestä,
sairaudsta,
"koiraongelmista ja ongelmakoirista"
KOIRAN HERPESVIRUS
(Canine Herpes Virus, CHV-1)
Koiran herpesviruksen maailmanlaajuinen esiintyvyys koirapopulaatioissa on noussut merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Arviolta joka toinen tai kolmas kaikista koirista on altistunut virukselle ja kantaa sitä elimistössään. Virus tartuttaa vain koiria ja on ensisijaisesti aikuisten koirien ja yli 4 viikon ikäisten pentujen
lieväoireinen hengitystietartunta. Toisaalta, herpes on myös tärkein vastasyntyneiden (9-14 pvikäisten) pentujen kuoleman aiheuttaja. Jalostusnartuilla se voi aiheuttaa hedelmättömyyttä,keskenmenoja, pienentyneitä pentuekokoja ja heikkoina syntyviä pentuja.
YLEISTÄ
Herpes ei ole sukupuolitauti vaan pääsääntöisesti se tarttuu pisaratartuntana (myös astutustilanteessa). Sukuelinten limakalvolla astutustilanteessa olevat herpesrakkulat voivat luonnollisesti myös siirtää tartunnan. Herpes on huono immunogeeni eli sen aikaansaama vasta-ainetaso pysyy korkealla vain pari kuukautta. Suurin osa herpes-tartunnan saaneista jää kantajiksi, jolloin stressitilanteissa kuten kiiman ja synnytyksen aikana virus voi aktivoitua. Tällöin vasta-ainetaso taas nousee. Tartuttava osapuoli voi olla koira, joka on lähiaikoina itse saanut tartunnan tai jolla virus on aktivoitunut stressaavan tilanteen myötä. Suurin osa virusta levittävistä koirista on ulkoisesti täysin oireettomia.
CHV-1 ei selviä ilman isäntää kovin kauaa; auringonvalo ja perusdesinfiointiaineet tappavat viruksen nopeasti. Virus ei myöskään kykene lisääntymään normaalissa koiran ruumiinlämmössä.
OIREET
Jos kantavan nartun virustason määrä nousee tiineyden loppuvaiheessa, suurin osa tai jopa kaikki pennuista kuolevat ensimmäisten kolmen elinviikon aikana. Tämä voi olla nartun ensimmäinen kokemus CHV-1 –viruksesta tai taudin aktivoituminen tiineyden mukanaan tuoman stressin johdosta.
Jos kantavan nartun virustason määrä nousee tiineyden loppuvaiheessa, suurin osa tai jopa kaikki pennuista kuolevat ensimmäisten kolmen elinviikon aikana. Tämä voi olla nartun ensimmäinen kokemus CHV-1 –viruksesta tai taudin aktivoituminen tiineyden mukanaan tuoman stressin johdosta.
Pentu voi saada tartunnan minä tahansa myöhemmän tiineysajan aikana aina 3 viikon ikään asti. Suurin osa pennuista saa viruksen emältään istukan kautta tai synnytyskanavassa. Jos tartunta tapahtuu jo kohdussa, seuraukset riippuvat tiineysvaiheesta; varhaisessa tiineydessä alkiot kuolevat ja imeytyvät pois ja lopputiineydessä pennut voivat syntyä ennenaikaisesti. Viruksen itämisaika on 3- 7 päivää. Vastasyntyneen pennun saadessa tartunnan, sairaus etenee eri tavoin kuin aikuisella koiralla. Tämä johtuu siitä, ettei vastasyntyneen pennun elimistö kykene säätelemään ruumiinlämpöään eikä pennun immuunisysteemi ei ole vielä riittävän kehittynyt. Mikäli emolla on riittävästi vasta-aineita herpestä vastaan, pennut ovat istukan verenkierron ja ternimaidon vasta-aineiden ansiosta suojassa tämän kriittisen ajan. Infektoituneet pennut kuolevat yleensä ensimmäisten 2 elinviikkonsa aikana kun taas emolla viruksen aktivoituminen ei tuota mitään oireita. Jos jotkut pennuista selviävät, ne ovat yleensä heikkoja ja kärsivät useista erilaisista terveysongelmista kuten sydän- ja hermostovaurioista.
Jos pennut syntyivät elävinä, ensimmäinen tartunnan merkki on yleensä mielenkiinnon puute imemiseen. Kuitenkaan ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oiretta, joka antaisi aiheen herpesepäilyyn. Pennut eivät yksinkertaisesti vain voi hyvin. Ne voivat vikistä hermostuneesti tai aristaa vatsaansa. Niillä on usein nopea, pinnallinen hengitys. Niiden uloste voi olla keltavihreää. Ne voivat oksentaa, kirsun ja silmien vuoto on yleistä ja myös ikenissä saattaa esiintyä verenvuotoja. Harvinaisempia oireita ovat lisääntynyt herkistyminen verenvuodoille ja kohtaukset.
Herpes-viruksen lisääntymiselle optimilämpötila on 35-36 astetta. Vastasyntyneen pennun ruumiinlämpö on paljon alhaisempi kuin aikuisen koiran. ”Alilämpö” on pennulle hengenvaarallista, koska virus lisääntyy paljon nopeammin alilämpöisen pennun ruumiissa kuin vanhemmilla koirilla, joiden ruumiinlämpö on noin 38.5.
Immuunijärjestelmän reagointi voi myös nostaa kuumeen taistelemaan viruksen jakaantumista vastaan mutta vastasyntyneillä pennuilla ruumiinlämmönsäätely ei vielä toimi.Tauti etenee hyvin nopeasti ja pennut kuolevat yleensä 1-3 päivän kuluessa. Koska sairauden merkkejä onkin vähän ja tauti etenee nopeasti, kasvattaja ei usein edes huomaa pennun olevan sairas kun se jo onkin kuollut.
Jos pennut kuolevat ensimmäisen elinviikkonsa aikana, ne ovat todennäköisesti saaneet tartunnan jo kohdussa.
HOITO
Aikuisilla ja yli neljän viikon ikäisillä pennuilla lepo on kaikki, mitä ne tarvitsevat herpeksen aktiivivaiheesta toipumiseen. Jos pentu saavuttaa kolmen viikon iän, sen vastustuskyky ja ruumiinlämmönsäätely ovat parempia ja se ei yleensä kuole virukseen. Eksaktit lopputulokset vaihtelevat- kaikki tartunnan saaneet pentueen pennut eivät välttämättä kuole eivätkä ne välttämättä kanna virusta. Alle neljän viikon ikäisille pennuille ei ole hoitokeinoa. Koska herpesviruksen mahdollisuutta ei voida testata, sairaalle pennulle yleensä kokeillaan yleiset tukihoitotoimenpiteet kuten lisälämpö, nesteytys, antibiootit, lisäruokinta ja -happi. Pentu todennäköisesti näistä hetkellisesti piristyykin mutta hiipuu kuitenkin pian uudestaan. Vaikka kohotettu lämpötila tappaakin viruksen, siitä ei ole pentujen hoidossa todettu olevan apua.
On raportoitu tapauksista, joissa pennut on saatu pelastettua antamalla niille juuri herpeksen aktiivivaiheesta parantuneilta koirilta otettua veriseerumia, joka sisältää riittävästi vasta-aineita viruksen kukistamiseen. Sairaiden pentujen hoitoa ei kuitenkaan suositella. Jos pentu selviää herpesviruksesta, sillä on todennäköisesti vaurioita sydämessä tai hermostossa. Myös kuuroutta ja sokeutta on todettu.On vain muutamia infektiosairauksia jotka voidaan sekoittaa herpeksen aiheuttamiin pentukuolemiin. Koiran sukupuolitauti bruselloosi on erittäin tarttuva ja aiheuttaa abortoitumisia, steriiliyttä ja ennenaikaisia syntymiä. Myös erilaiset bakteeritartunnat pitää sulkea pois.Kokemattoman ja stressaantuneen emon aiheuttamat onnettomuudet ovat yleisiä pentukuolemien aiheuttajia. Joillain pennuilla voi olla synnynnäisiä vajavaisuuksia. Harvinaisempia ovat erilaiset loisten aiheuttamat kuolemat.
Rotaviruksen kaltainen Adenovirus sekä parvoa muistuttavat Corona- ja MVC- virukset ovat myös
mahdollisia, mutta harvinaisia.
DIAGNOOSI
Kun CHV-1:stä epäillään pentukuoleman aiheuttajaksi, pentu tulee lähettää Eviraan patologiseen tutkimukseen. Eläimen omistaja voi lähettää itsestään kuolleen eläimen joko suoraan tai hoitavan eläinlääkärin kautta. Näyte tulisi jäähdyttää mahdollisimman nopeasti, ei kuitenkaan pakastaa.
Eläimille suoritetaan yleensä täydellinen ruumiinavaus eli kaikki sisäelimet tutkitaan silmämääräisesti ja histologisesti. Esitiedoissa on tärkeä mainita eläimeen ja taudinkuvaan liittyvät tekijät mahdollisimman tarkasti (esim. eläimen ikä, taudin kesto, oireet, hoito). Lähetteenä voi käyttää joko Eviran eläintautitutkimuksen lähetettä tai lähetteen voi kirjoittaa itse. Lisätietoja näytteen lähettämisestä saa Eviran sivuilta.
http://www.evira.fi/portal/fi/el__intauti-_ja_elintarviketutkimus/el__intautitutkimus/harraste-elaimet/
Näytteen tutkiva patologi etsii avauksessa tiettyjä, herpesvirukselle tyypillisiä muutoksia joista tyypillisin on maksan, keuhkojen ja munuaisten verenvuoto. Näitä esiintyy, koska virus tuhoaa pennun veren hyytymistekijöitä. Pernan, imusolmukkeiden ja lisämunuaisten vauriot ovat myös tyypillisiä herpeksen tuhoja kuin myös nesteiden vuoto vatsa- ja rintaonteloon.
ROKOTE
Herpespentueen synnyttäneen nartun voi pitää normaalisti siitoskäytössä. Eurican Herpes 205 -rokote on ollut saatavilla vuodesta 2003. Se on tarkoitettu kantaville nartuille ja sen on todettu nostavan syntymäpainoja, kasvattavan pentuekokoja ja vähentävän herpeksen aiheuttamia pentukuolemia.
Ensimmäinen rokotus annetaan 7-10 päivää astutuksen jälkeen ja uusitaan 7-10 päivää ennen synnytystä. Mikäli narttu yleensä pystyy muodostamaan vasta-aineita, antaa rokote ternimaidon mukana pennuille suojan herpestartuntaa vastaan.
Molemmat rokotukset tulee uusia jokaisen tiineyden aikana kaikille herpes-ongelmaisen kennelin siitosnartuille seuraavan kahden vuoden ajan. Viruksen tarttumista estävää rokotetta aikuisille koirille ei ole. Virus ei kykene lisääntymään terveen koiran ruumiinlämmössä mutta johtuen sen kyvystä aktivoitua stressitilanteissa, on esim uudet talouteen tuotavat koirayksilöt syytä eristää muista koirista alkuaikoina stressin minimoimiseksi. Kaikki tiineet koirat tulee eristää 3 vkoa ennen ja jälkeen synnytyksen. Keinosiemennys suojaa jalostuskoiria tartunnalta astutustilanteessa mutta on hieman liioiteltua, koska tartunnan mahdollisuuksia erityisesti näyttelykoirilla on jatkuvasti.
Teksti M. Kujanpää
Lähteet:
Dahlbom Merja, ELT, Lisääntymistieteiden erikoislääkäri, Dipl.ECAR, Mäntsälän Eläinlääkäriasema
Neonatal Viral Infections of Pups: Canine Herpesvirus and Minute Virus of Canines (Canine Parvovirus-1)
L. Carmichael, DVM PhD
EROAHDISTUS
Sosiaalisille eläinlajeille kiintymyskäyttäytyminen on välttämätöntä sosiaalisten kontaktien ylläpitämiseksi. Luonnossa koiraeläimet elävät ryhmissä ja saattavat reagoida ahdistumalla joutuessaan erilleen laumastaan. Tämän käyttäytymisen tarkoituksena on yhdistää laumaan kuuluvat yksilöt yhteen. Lemmikkinä elävä koira pitää perheenjäseniään omaan ryhmäänsä kuuluvina yksilöinä ja on altis sitoutumaan voimakkaasti omistajiinsa. Tällöin koira saattaa yksin jätettäessä ahdistua ja käyttäytyä yksinoloaikanaan ongelmallisesti.
Ihmisen ja lemmikin välisessä vuorovaikutuksessa on mukana samoja käyttäytymismalleja, joita tavataan aikuisen ja lapsen välisessä suhteessa. Lemmikki voi aikaansaada omistajassaan hyvinvointia kohottavia tunteita. Lemmikit kaipaavat omistajiaan yksinoloaikanaan ja iloitsevat omistajiensa palatessa kotiin. Ne pyrkivät omistajiensa läheisyyteen silitettäviksi ja niiden silittäminen mahdollistaa omistajalle vuorovaikutuksen toiseen elävään olentoon.
Ihmisen ja koiran kiinteä yhteiselo voi olla myös epäharmonista, jos sillä on toista osapuolta vahingoittava vaikutus. Käyttäytyminen, jota jotkut omistajat sallivat koirilleen, saattaa toisten koiranomistajien mielestä olla ongelmallista. Omistajan asenteella koiraansa kohtaan sekä hänen persoonallisuudellaan ja omalla käytöksellään voi olla vaikutusta koiran käyttäytymiseen. Omistaja saattaa esimerkiksi syyllistyä epäjohdon-mukaiseen käytökseen vuoroin palkitsemalla ja vuoroin rankaisemalla koiraa samasta käyttäytymisestä eri tilanteissa, jolloin herkälle koiralle saattaa tämän seurauksena kehittyä kontrolloimatonta ongelmakäyttäytymistä.
Käyttäytymisongelmien syntyyn voivat vaikuttaa myös ympäristötekijät, samoin perimä ja sairauteen liittyvät syyt. Koiranpennun sensitiivisen ajanjakson (~viikot 3-12) merkitys sen ja ihmisen väliselle kanssa-käymiselle on erittäin tärkeä. Tuolloin hyvin sosiaalistunut koira turvaa todennäköisimmin onnistuneen omistaja-koira suhteen. Vaikka sensitiivinen kausi on tärkeä vaihe koiran oppimisen kehityksen kannalta, eivät tämän varhaisen kehitysvaiheen tapahtumat estä uusien käyttäytymismallien omaksumista myöhäisemmässäkään elämänvaiheessa.
Eroahdistuneen koiran oireileminen
Koirat ovat ihanteellisia seuraeläimiä luonteensa vuoksi. Meitä viehättää niiden ominaisuus sitoutua voimakkaasti ihmisiin. Koirat tervehtivät ihmisiä innokkaasti, tarjoutuvat hyväiltäviksi ja pyrkivät pysyttelemään ihmisen läheisyydessä. Sitoutumiskäyttäytyminen, joka ihmisistä tuntuu hellyttävältä, on alkutekijänä koirien yleiselle käyttäytymishäiriölle, eroahdistukselle.
Nuoret pennut ahdistuvat herkästi joutuessaan erilleen emästään. Tällöin ne ulisevat ja pyrkivät hakeutumaan emän seuraan. Luonnossa käyttäytymisen tarkoitus on yhdistää jälkeläiset ja vanhemmat.
Lemmikkeinä pidettävillä koirilla sosiaalisen sitoutumisen objekti vaihtuu emästä ihmiseen kun koiranpentu tuodaan kotiin. Normaalilla pennulla sosiaalinen sitoutuminen on väistämätöntä ja eroon liittyvää käyttäytymistä esiintyy kunnes pentu sopeutuu jonkin asteiselle sosiaaliselle eristämiselle.
Omistaja voi estää tämän luontaisen uuteen ympäristöön sopeutumisen lohduttamalla ahdistunutta pentua liiaksi tai ottamalla pennun yöksi sänkyynsä, jolloin huomionhakukäyttäytymistä vahvistetaan. Ylihoivaamisesta saattaa olla seurauksena pennun ylikiintyminen omistajaansa, mikä myöhemmin voi kehittyä eroahdistukseksi.
Vanhemmilla, yli 10-vuotiailla koirilla eroahdistus on yksi yleisimmistä diagnooseista sisälle virtsaamiseen ja ulostamiseen. Myös näillä koirilla yksinoloaikainen ongelmakäyttäytyminen on seurausta voimakkaasta sitoutumisprosessista. Niillä on useimmiten menneisyydessään ajanjaksoja, jolloin ne ovat stressaantuneet yksinoloaikana tai niiden ympäristössä on äskettäin esiintynyt eroahdistuksella altistava tekijä, kuten asuinympäristön vaihtuminen, jonka seurauksena koira ahdistuu.
Ikääntyneillä koirilla saattaa myös olla kognitiivista rappeutumisesta (Canine Cognitive Dysfunction syndrome) aiheutuva ahdistuminen, kun eläimen ympäristön hahmottamiskyky heikkenee sairauden myötä.
Eroahdistuneiden koirien yksinoloajan käyttäytymiselle on luonteenomaista ylenmääräinen haukunta, ulvominen, tuhoava käyttäytyminen, masentuneisuus, itsensä pureskelu ja nuoleskelu sekä sisätiloihin ulostaminen ja virtsaaminen.
Haukkuvien koirien omistajat voivat olla täysin tietämättömiä koiransa käyttäytymisestä, kunnes naapuri huomauttaa asiasta, koska eroahdistuneen koiran ylenmääräinen ääntely tapahtuu ainoastaan omistajan poissaoloaikana. Haukkuminen ja ulvominen ovat stereotyyppistä äänekästä ääntelyä, jota koirilla esiintyy niiden pyrkiessä kommunikoimaan etäällä olevien yksilöiden tai koirien kanssa. Haukkuminen saattaa olla myös turhautumisen aikaansaamaa koiran ollessa estynyt liikkumaan vapaasti elinympäristössään. Ulvominen on koiralle luonnollinen vaste yksinolon aiheuttamalle epämukavuudelle, jolloin koira pyrkii ulvomalla saamaan yhteyden laumansa muihin jäseniin.
Tuhoaminen, jota tapahtuu pelkästään yksinoloaikana, johtuu useimmiten eroahdistuksesta. Toisinaan koirat saattavat tuhota yksin ollessaan tekemisen puutteen vuoksi, mutta tällöin tuhoaminen ei ala välittömästi omistajan poistumisen jälkeen. Koira tuhoaa tavallisimmin tiettyjä omistajaan liittyviä esineitä tai asunnon ovenpieliä ja ikkunankarmeja. Ovenpielien ja ikkunankarmien pureskelu liittyy koiran kokemaan estefrustraatioon. Joissain tapauksissa tuhoamista voi esiintyä myös omistajan kotona ollessa tilanteissa, joissa koira on ollut eristettynä toiseen huoneeseen.
Ahdistus lisää mahasuolikanavan toimintaa, jonka seurauksena koira saattaa tehdä tarpeitaan sisätiloihin. Eroahdistukseen liittyvä tarpeiden teko sisätiloihin tapahtuu yleensä välittömästi omistajan kodista poistumisen jälkeen. Tätä esiintyy myös vaikka omistaja olisi juuri ulkoiluttanut koiran.
Koirat oppivat aavistamaan omistajan poistumisen assosioimalla aiempia yksinjäämistilanteita keskenään. Jos omistajan poistuminen saa koirassa aikaan ahdistumisen, myös ärsyke, joka esiintyi juuri ennen poistumista, pystyy aikaansaamaan ahdistusreaktion. Näin koirat oppivat omistajan suorittamien toimintojen ennakoivan omistajan poistumista ja koiran yksinjäämistä. Omistajan valmistautuessa poistumaan kodista koira saattaa ahdistuneena aloittaa omistajan seurailemisen. Jotkut koirat saattavat pyrkiä estämään omistajan poistumisen aggressiivisella käyttäytymisellään. Muita ahdistukseen liittyviä oireita ovat päätä myöten painuneet korvat, hännän vetäytyminen jalkojen väliin, tärinä, kuolaaminen, ulina sekä koiran yleisilmeen muuttuminen pelokkaaksi tai masentuneeksi. Koirat saattavat lakata syömästä tai juomasta omistajan poissaoloaikana, mutta omistajan kotiin palatessa ne juoksevat tervehdysten jälkeen kipollensa.
Eroahdistuksesta kärsivät koirat tervehtivät kotiin saapuvia perheenjäseniään usein ylitsevuotavan intensiivisesti ja pidempään kuin muut koirat. Ne saattavat hyppiä omistajaansa vasten, ulista ja juosta ympyrää jopa 5-10 minuuttia omistajan paluun jälkeen. Koira saattaa reagoida yhtä voimakkaasti, vaikka omistaja olisi poistunut vain hetkeksi roskia ulos viedessään. Monesti tämä käytös saatetaan tulkita väärin hyperaktiivisuudeksi. Lisäksi eroahdistuneet koirat seurailevat perheenjäseniään asunnossa huoneesta toiseen ja pyrkivät toistuvasti fyysiseen kontaktiin pyrkimällä syliin, lepäämällä omistajan jalkoja vasten.
Tyypillinen tausta eroahdistuneilla koirilla
Koirat, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin joutuneet olemaan yksin, kuuluvat eroahdistuksen suhteen riskiryhmään. Tavallisesti nämä koirat ovat kasvaneet perheessä, jossa on aina ollut perheenjäseniä kotona, kuten kotiäiti tai isovanhemmat. Ongelma alkaa usein perheen äidin palatessa töihin lasten aloittaessa koulunkäynnin tai isovanhempien muuttaessa erilleen perheestä, jolloin koira joutuu äkkiä olemaan pitkät päivät kotona yksin. Toisinaan yksinoloon tottunut koira saattaa eroahdistua jouduttuaan äkkinäisesti erilleen omistajistaan pitkän yhdessäolon jälkeen, esimerkiksi tilanteissa joissa omistaja on viettänyt viikkoja kotona sairauden, työttömyyden tai pitkän kesäloman jälkeen.
Suuret muutokset arkirutiineissa laukaisevat osalle koirista eroahdistusta. Tavallisimmat muutokset arkirutiineissa liittyvät muutoksiin perheenjäsenten aikatauluissa ja jonkun perheenjäsenen muuttaminen erilleen esimerkiksi koulunkäynnin tai avioeron takia.
Koiran ympäristössä tapahtuvat muutokset voivat myös aikaansaada koirassa eroahdistuksen. Asunnon vaihdon yhteydessä herkät koirat saattavat ahdistua jäätyään yksin uuteen asuntoon, jos ne eivät ole ehtineet sopeutua uuteen ympäristöönsä. Eroahdistus näyttäisi olevan erittäin yleistä turvakodeista noudettujen koirien keskuudessa. Osalla eroahdistus on voinut olla syynä koirasta luopumiseen, toisaalta turvakodissa vietetyn ajan jälkeen koira saattaa sitoutua uusiin omistajiinsa tavallista voimakkaammin.
Käytösongelmien selvittäminen
Käytösongelmien diagnosointia varten eläinlääkäri tai muu terapeutti tarvitsee runsaasti potilaan omistajalta kerättyä taustatietoa. Ensimmäiselle terapiakäynnille tulisi kaikkien perheenjäsenten osallistua ja siihen tulisi varata reilusti aikaa. Käyttäytymisongelmia hoidettaessa tarkan diagnoosin tekeminen on erittäin tärkeää riippumatta siitä, käytetäänkö terapian tukena lääkitystä vai ei. Aina on tutkittava mahdolliset lääketieteelliset syyt ongelmakäyttäytymiseen. Kun lääketieteelliset syyt ovat poissuljetut, on pyrittävä erottelemaan eroahdistus muista käytösongelmista, joissa esiintyy samankaltaisia käytösoireita.
Eroahdistusterapia
Hoitosuunnitelma eroahdistuneelle koiralle laaditaan diagnoosin varmistumisen jälkeen tapauskohtaisesti.
Hoito-ohjelma koostuu omistajan valistamisesta eroahdistuskäyttäytymiseen liittyvistä motivaatiotekijöistä, käyttäytymisterapiasta sekä mahdollisesta terapian tukena käytettävästä lääkehoidosta.
Terapia edellyttää muutoksia sekä omistajan että koiran käyttäytymisessä, Omistajan halu muuttaa omaa käyttäytymistään on ensiarvoisen tärkeää hoidon onnistumisen kannalta. Hoito saattaa edellyttää mm. perheeltä aikataulumuutoksia, jotta koira ei joutuisi jäämään yksin terapian aikana tai koiranhoitajan käyttöä omistajien poissa ollessa.
Eräät asiantuntijat suosittelevat omistajia jättämään koiran huomiotta sekä 15-30 minuuttia ennen kodista poistumista että kotiin saapumisen jälkeen, jolloin kontrasti omistajien läsnäolon ja poissaolon välillä pienenisi. Heidän mukaansa koiralle tulisi antaa huomiota terapian aikana ainoastaan omistajan aloitteesta, ei koskaan koiran toimiessa aloitteentekijänä. Joillain koirilla ahdistuneisuus ja epävarmuus voi lisääntyä edellä mainituista käytännöistä omistajan muuttuneen käytöksen seurauksena.
Omistajan tulee tietää, että koiran yksinolokäyttäytyminen perustuu kokonaan ahdistukseen eikä pahansuopaisuuteen tai huonotapaisuuteen.
Rankaisu ei ole käyttökelpoinen keino ahdistukseen liittyvissä käytösongelmissa, se usein lisää koiran ahdistuneisuutta.
Käyttäytymisterapian vaiheet
Terapiassa huomioidaan kyseessä olevan koiran ahdistuksen laukaisevat ärsykkeet kuten myös koiran yksilöllinen oppimiskyky.
Käyttäytymisterapian alussa koiralle opetetaan rentoutuminen sen ollessa omistajasta erillään. Tärkeimpinä päämäärinä on opettaa koiraa pysymään harjoituksen aikana rentona, ansaitsemaan palkinto oikeantyyppisen käyttäytymisen avulla sekä kehittää koiralle käyttäytymismalli, jota voidaan käyttää myöhemmin hyväksi eroahdistuksen pois herkistämis- sekä vastaehdollistamisharjoittelussa.
Harjoittelussa edistyminen on tehokkainta, jos koiran reaktion vahvistamisessa käytetään apuna makupalaa. Makupalan tulee olla sellaista mistä koira erityisesti pitää: pieniä kuutioita kanaa, juusto, nakkia tms.
Vastaehdollistamisessa vahvistetaan positiivisesti koirassa toivottua vastetta, joka on yhteen sopimaton ärsykkeen aikaansaaman vasteen kanssa. Vastaehdollistamisessa pelkoa aiheuttava ärsyke assosioituu fysiologiseen vasteeseen, joka on ristiriidassa pelontunteen kanssa. Vasteet, kuten syöminen ja rentoutuminen, ovat osoittautuneet pelkoreaktion kanssa yhteen sopimattomiksi. Koira ei kykene olemaan yhtä aikaa sekä rentoutunut että pelokas, jolloin pelkovaste harjoittelussa korvautuu rentoutumisvasteella.
Terapiassa käytetyssä vastaehdollistamisharjoituksessa koira palkitaan aluksi makupaloilla ja sanallisilla kehumisilla esim. rauhallisena istumisesta, tällöin rentoutuminen on varsinaisen vahvistamisen kohde, ei istuminen.
Harjoittelun aikana omistajan on tärkeää välttää tiedostamatonta koiran ahdistuneisuuden vahvistamista, jonka seurauksena väärin suoritettu palkitseminen johtaakin koiran pelkovasteen kasvuun. Mikäli koira stressaantuu harjoituksista, on se yleensä seurausta liian nopeasta etenemisestä harjoittelussa, jolloin koira ei ole ehtinyt palautua kunnolla edellisestä harjoituksesta kun seuraava on aloitettu. Tällöin harjoittelu on keskeytettävä ja aloitettava uudelleen alemmalta tasolta koiran palauduttua.
Kaikkien perheenjäsenten olisi hyvä osallistua harjoitteluun. Mikäli osa perheenjäsenistä ei kiireidensä vuoksi kykene osallistumaan, on heidän varottava pilaamasta jo saavutettuja tuloksia. Harjoittelujaksojen pituuksien tulisi olla 15-20 minuuttia kerrallaan jaettuna kolmeen tai neljään, viiden minuutin pituiseen, harjoitukseen. Harjoittelut on aluksi hyvä tehdä ulkoilulenkkien yhteydessä, jolloin harjoitustuokioita on kahdesta neljään kertaan päivässä. Aluksi harjoittelut tehdään ulkona, koska eroahdistunut koira ahdistuu kotona yksinjäämistilanteessa. Koiran opittua ensin rentoutumaan ulkona voidaan poistumisharjoitukset aloittaa kotona.
Rentoutumisharjoittelu aloitetaan istumisharjoittelulla, jossa koira käsketään istumaan ja palkitaan se kehuilla ja makupaloilla. Koiran miellettyä rauhallisena istumisen kehujen ja makupalojen kanssa yhteen voi omistaja aloittaa asteittaisen loitontumisen koirasta. Komentojen yhteydessä käytetään aina koiran nimeä, jotta se kiinnittäisi tehokkaammin huomionsa omistajaan. Onnistunut suoritus palkitaan välittömästi.
Rentoutumisharjoittelu on suositeltavaa aloittaa aluksi ulkoilureitin varrella olevan tietyn puun juurella ja vasta, kun harjoittelussa on edistytty, voidaan harjoittelu suorittaa muissa ulkoilureitin varrella olevissa paikoissa ja viimein omistajan kotona.
Ensimmäisessä harjoituksessa koira sidotaan kiinni ulkoilureitin varrelta valitussa rauhallisessa paikassa olevaan puun runkoon. Seuraavaksi sitä kutsutaan sen omalla nimellä ja heti perään käsketään istumaan. Kun koira istahtaa, suoritus palkitaan välittömästi makupalalla ja kehumisella. Jos koira ei istahda, odotetaan 3 sekuntia ja komennetaan uudelleen. Komennoissa käytetään aina samaa komentoääntä. Koskaan ei komentoja tule tehostaa ääntä korottamalla. Koira palkitaan vaan onnistuneesta istumaan menosta, muu toiminta ei johda palkitsemiseen.
Esimerkki oikeinsuoritetusta komentoketjusta: "Jeri - (sekunnin tauko) - istu - (kolmen sekunnin tauko. Toistetaan komento, koska koira ei istunut ensimmäisellä komennolla) - Jeri (sekunnin tauko) - istu - hyvä poika" (makupalan antaminen välittömästi suorituksen jälkeen).
Fraasilause, jota on tarkoitus käyttää koiran jäädessä jatkossa yksin, liitetään komentoketjuun " istu" - komennon jälkeen vasta, kun koira on oppinut istumaan sujuvasti. Fraasilauseessa ei tule käyttää sanoja, joihin koira on oppinut yhdistämään epämiellyttävän yksinjäämistilanteen. Fraasilause voisi olla vaikka: " Maija käy kioskilla" tms. Aluksi omistaja pysyy koiran välittömässä läheisyydessä. Seuraavassa vaiheessa omistaja loitontuu askeleen päähän " Jeri - istu - Maija käy kaupassa" - komennon jälkeen ja palaa takaisin sekunnin kuluttua. Vähitellen välimatkaa ja poissaoloaikaa pidennetään, kuitenkin kokoajan koiran reaktioita tarkkaillen.
Useimmilla koirilla on harjoittelun alussa hankaluuksia rentoutua ja koira voi vaikuttaa rauhattomalta. Koiran käyttäytyminen paranee kuitenkin nopeasti heti kun se yhdistää palkitsemisen rauhalliseen käyttäytymiseen. Rentoutumisen merkkinä voidaan pitää koiran välinpitämätöntä käytöstä. Se lakkaa vähitellen kiinnittämästä huomiota omistajan loitontumisiin. Pian koira alkaa seurailla muita tapahtumia ympäristössä tai se asettuu maahan makaamaan rentoutuneena. Tällöin on saavutettu rentoutumisharjoittelulle toivottu aste. Kotona tehtäviin harjoituksiin voidaan siirtyä kun koira pysyy rentoutuneena omistajan poistuessa minuutin ajaksi n. 20 metrin päähän.
Sisäharjoitteluissa koira aluksi opetetaan olemaan yksin yhdessä huoneessa, jossa koiran luota poistutaan ensin vain askeleen verran poispäin, ja palataan välittömästi takaisin palkiten koiraa sen rauhallisuudesta mikäli se on edelleen rauhallinen. Asteittain pidennetään etäisyyttä ja poissaoloaikaa. Seuraavaksi koiran läheisyydestä loitontumiseen liitetään lähtörutiineihin kuuluvia ärsykkeitä (avainten käsittely, kenkien laittaminen jalkoihin, takin pukeminen jne.) yksi kerrallaan. Harjoitus päättyy aina rauhallisen koiran palkitsemiseen.
Seuraavassa vaiheessa loitonnutaan koirasta kohti ulko-ovea, avataan ovi ja palataan palkitsemaan koira. Harjoitusten edetessä puetaan ulkovaatteet päälle, poistutaan asunnosta joiksikin sekunneiksi ja palatessa kehutaan ja palkitaan koira rauhallisena pysymisestä. Koiralle on hyödyllistä antaa harjoitusten ajaksi turvaesine, esim. lelu tai puruluu. Turvaesineet koira oppii yhdistämään harjoitustilanteeseen. Koira oppii usein myös leikkimään esineellä tai syömään sitä ja tällä toiminnalla on ahdistusta estävä vaikutus. Harjoitteluun liittyviä esineitä ei tule jättää koiran ulottuville omistajan ollessa poissa muulloin kuin harjoituksissa ennen kuin terapia on saatu päätökseen.
Kun koira on oppinut pysymään hetken rauhallisena palkitsemisen avulla, harvennetaan palkitsemista asteittain ja lisätään vastaehdollistamisharjoitteluun poisherkistämisharjoittelu. Poissaoloaikoja pidennetään ainoastaan, jos koirassa ei havaita ahdistuksen merkkejä poistuttaessa asunnosta eikä siinä ole ylivilkkauteen liittyviä merkkejä omistajan palatessa sisälle. Kun harjoitteluaikaa on onnistuttu pidentämään joistakin sekunneista yhteen minuuttiin, voidaan aloittaa poissaoloaikojen pidentäminen minuutin pari kerrallaan. Näin edetään asteittain 10-15 minuutin poissaoloihin. Useimmat koirat ahdistuvat ensimmäisen 30 minuutin aikana. Tästä johtuen huomio harjoittelussa tulisi kiinnittää ensimmäiseen puoleen tuntiin. Kun alle puolen tunnin mittaiset harjoitukset sujuvat varmasti, voidaan poissaoloja pidentää asteittain: 30 min, 45 min, 15 min, 60 min, 15 min, 30 min, 5 min, 75 min jne. vaihdellen yksinolon pituutta eri kerroilla. Kun koira kykenee olemaan 90 minuuttia rauhallinen, se pystyy oletettavasti pysymään rauhallisena 4-8 tuntia. Harjoituksia on toistettava useasti, jotta koira lakkaa reagoimasta omistajan poissaoloihin. Käyttäytymisterapian aikana on pidettävä mielessä, että menestyksen mittana on koiran käyttäytyminen, ei harjoittelumäärä tai nopea eteneminen pitkiin poissaoloihin.
Eroahdistuksen tehokas hoitaminen vaatii käyttäytymisen motivaation ymmärtämistä ja tämän jälkeen tapauskohtaisesti laadittua hoitosuunnitelmaa.
Lääkitys käyttäytymisterapian tukena
Lääkitys käyttäytymisterapian lisänä on usein hyödyllistä ja eräissä tapauksissa välttämätöntä hoidettaessa pelkoihin ja ahdistuksiin liittyviä käytösongelmia.
Lääkityksen käyttö eroahdistuneelle koiralle on tarpeellista myös, jos koira joudutaan jättämään kotiin yksin pidemmäksi aikaa kuin se on tottunut harjoittelujakson aikana olemaan. Lääkitys voidaan lopettaa koiran opittua harjoittelun avulla pysymään rauhallisena jäädessään yksin. Yleisimmin lääkitystä käytetään joitain kuukausia, jonka jälkeen sitä vähennetään asteittain ennen käytön lopettamista.
Ennen kuin eläinlääkäri päättää lääkityksestä, hän kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin. Suljetaan pois mahdolliset lääke-tieteelliset syyt, lisäksi käyttäytymisongelman diagnoosi ja huolella suunniteltu terapia ovat välttämättömiä toimenpiteitä ennen lääkityksen aloittamista. Omistajalle myös kerrotaan, että kaikki potilaat eivät vastaa toivotulla tavalla lääkehoitoon ja joillekin voi kehittyä ei-toivottuja sivuvaikutuksia.
Pelkkä lääkkeen määrääminen ilman eroahdistusterapiaa johtaa lähes aina koiran käyttäytymisen muokkaamisen epäonnistumiseen ja pelkällä lääkityksellä saatetaan estää vain väliaikaisesti ongelmakäyttäytymisen oireita koirassa.
Omistajan motivoituminen harjoitusten säännölliseen suorittamiseen on tärkeintä terapian onnistumiselle. Vain harjoittelun avulla koira voi oppia uusia käyttäytymismalleja. Kontrollikäynnit hoitavan eläinlääkärin tai terapeutinluona ovat myös tärkeitä, koska niiden avulla voidaan varmistua terapian etenemisestä oikeaan suuntaan ja antaa lisäohjeita terapian toteuttamiseen.
Lääkityksen käyttäminen terapian lisänä on suositeltavaa erityisesti vaikeissa eroahdistustapauksissa ja tilanteissa, joissa se on välttämätöntä omistajan motivoitumisen varmistamiseksi terapiaohjelmaan.
Kuvat: Marjo Flink
Koonnut Taija Jokela, Novartis Finland Oy, Eläinlääkket
Lähde: Ell. Petri Bäcklund. Koiran eroahdistus. Kotieläinhygienian julkaisuja 37, Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen eläinlääketieteen laitos.
